Ensimmäinen harjoitus. Melko tyhjentävä kokemus. Läsnä vain ohjaaja ja vastanäyttelijäni. Pieni ja tunnelmallinen ullakkotila. Hankala tiivistää sanoiksi koko harjoituksen tapahtumia ja tuntemuksia, verbalisoituina jokseenkin sekavia.
Aloimme käydä yhden kohtauksen kautta läpi koko Runarin (ja Kyllikin) tunneskaalaa. Yksi tuntemus kerrallaan, surusta aina vihaan ja häpeään, päätyen lopulta jopa sävyttämään niitä toisiinsa. Aitoja, vahvoja tunteita. Se veti kertakaikkiaan hiljaiseksi. Antin tavassa ohjata, on selvää että hahmon nahkoihin on uitava jopa vaarallisen syvälle. Nyt jo oli selvästi nähtävissä, millä tavoin Runarin hahmo ja sisin käy ylle. Kävin itse mielikuvin läpi nöyryytyksiä ja ja häpeällisiä muistoja, joita koin Runarin kohdalle osuneen. Paljon se mies joutuu tarinassa harteillaan kantamaan, se kävi jo selväksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti