Päivän pääuutilähetys päättyi hetki sitten. Arvottomat saivat sanansa kuuluviin juuri oikealla hetkellä! Nyt seuraa ensi-illan aattoyö. Huomenna puristetaan nälkäiselle yleisölle ulos kaikki se mehu mitä on puolen vuoden ajan kerätty.
ROCK ON!
torstai 2. heinäkuuta 2009
lauantai 27. kesäkuuta 2009
Paahteessa paahdettua, taivaallisen taattua
Kolmas kokonainen läpimeno. Kuuma niin kelien puolesta kuin draaman puolestakin. Koko näyttelijäkaarti osoitti, että tämä tulkintamme kestää, olivat ilmat minkälaiset tahansa. Me ei pelätä. Toivoa silti sopii, ettemme rankkoihin vesikeleihin joudu...
Veitset heiluen ja tunteet ristiin rastiin sinkoillen Runar ja Kyllikki on muotoutunut juuri sellaiseksi brutaaliksi mielipiteen ilmaisuksi, kuin se oli Teatteri Arvottomien sisällä kaavailtukin. Kavahtakoon ken farsseille jonottaa, katharsis odottaa.
Veitset heiluen ja tunteet ristiin rastiin sinkoillen Runar ja Kyllikki on muotoutunut juuri sellaiseksi brutaaliksi mielipiteen ilmaisuksi, kuin se oli Teatteri Arvottomien sisällä kaavailtukin. Kavahtakoon ken farsseille jonottaa, katharsis odottaa.
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Kevyttä askellusta koreografin silmin
Askelmäärän vähetessä kohti ensi-iltaa käyntitahti vain tiivistyy. Läpimenojen myötä alkaa näytelmän rakenne hahmottua tarkemmin kokonaisuudeksi.
Vaikka aikaa on enää muutama viikko h-hetkeen, on meillä vielä yksi tanssinumero hakemassa muotoaan. Välillä tuntuu, että aika loppuu aivan kesken, mutta toisaalta kohtauksen kypsyttely näinkin viime hetkeen on ollut erittäin hedelmällistä. Näyttelijät ovat saaneet rauhassa luoda hahmojaan fyysisine piirteineen ja olen päässyt seuraamaan tätä kehitystä pitkällä aikavälillä. Runarin ja Kyllikin "koreografioiden" onkin tarkoitus olla lähinnä ohjailevia ja haluan jokaisen näyttelijän lähestyvän tanssia hahmonsa kautta, ennemmin kuin omien taitojen ja taipuisuuden.
Runar ja Kyllikki on yllättävän fyysinen näytelmä. Tekstin läpi monet tunnetilat sekä ajatukset täytyy näytellä elekielellä käyttäen apunaan koko kehoa. Lisähaasten antaa myös Myllykolu suuren kokonsa puolesta; näyttelijän tulee olla koko ajan tietoinen fysiikastaan, esimerkiksi tarpeeksi suuret eleet sekä näyttelemisen suunnat selkeyden ja näkyvyydenkin kannalta.
Pyörteeseen!
Vaikka aikaa on enää muutama viikko h-hetkeen, on meillä vielä yksi tanssinumero hakemassa muotoaan. Välillä tuntuu, että aika loppuu aivan kesken, mutta toisaalta kohtauksen kypsyttely näinkin viime hetkeen on ollut erittäin hedelmällistä. Näyttelijät ovat saaneet rauhassa luoda hahmojaan fyysisine piirteineen ja olen päässyt seuraamaan tätä kehitystä pitkällä aikavälillä. Runarin ja Kyllikin "koreografioiden" onkin tarkoitus olla lähinnä ohjailevia ja haluan jokaisen näyttelijän lähestyvän tanssia hahmonsa kautta, ennemmin kuin omien taitojen ja taipuisuuden.
Runar ja Kyllikki on yllättävän fyysinen näytelmä. Tekstin läpi monet tunnetilat sekä ajatukset täytyy näytellä elekielellä käyttäen apunaan koko kehoa. Lisähaasten antaa myös Myllykolu suuren kokonsa puolesta; näyttelijän tulee olla koko ajan tietoinen fysiikastaan, esimerkiksi tarpeeksi suuret eleet sekä näyttelemisen suunnat selkeyden ja näkyvyydenkin kannalta.
Pyörteeseen!
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Marinointia monessa mielessä
Lopulta ajauduin parturiin. Ohjaaja kertoi ohjeistukseksi syrjätyneen 50-lukulaisen maalaispojan lookin. Astelin parturiin ja osoitin James Deanin kuvaa seinällä. Ohjaaja väitti etten ollut ymmärtänyt hänen käskyään. Lopputulos oli kuitenkin juuri se mitä haimme. Nyt kun ulkoiset puitteet ovat kasassa voikin alkaa korostaa rohkeammin sisäistä pintaa.
Tänään kurvailemme ryhmämme kera rentoutus / mainostalkoo iltaan. Ohjaaja aikoo keittää meidät saunapaljussa. Minä huolehdin marinoiduksi tulemisesta.
Tänään kurvailemme ryhmämme kera rentoutus / mainostalkoo iltaan. Ohjaaja aikoo keittää meidät saunapaljussa. Minä huolehdin marinoiduksi tulemisesta.
lauantai 6. kesäkuuta 2009
Luontainen ruoska
Sade pakotti käymään näytelmän syvintä mentaalisesti lävitse. Ensi-illan ollessa neljän viikon päässä paluu yksinomaan päänsisäisiin harjoituksiin oli kuin taivaan lahja. Runaristakin tuntui löytyvän enstistä vaikuttavimpia luontenpiirteitä. Tämän jälkeen on varsin uljas olo astella jälleen myös roolin fyysiseen tasoon.
P.S. Nautimme eilen ohjaajan kanssa ansaitusti skumpat.
P.S. Nautimme eilen ohjaajan kanssa ansaitusti skumpat.
torstai 4. kesäkuuta 2009
Vieraileva kynä: Säveltäjämme Roope Mäenpää
Tänään ajatuksiaan näytelmän tiimoilta availee säveltäjämme Roope Mäenpää.
Chydeniuksen jalanjäljillä
Alusta asti oli selvää, että Teatteri Arvottomat ottaa riskin tilatessaan kokonaan uudet sävellykset Runar ja Kyllikki -näytelmään. Kyseisen teoksen musiikit on säveltänyt aikaisemmin Kai Chydenius, eikä näytelmän esitystraditioissa ole mitenkään poikkeuksellista, että laulut olisi jätetty kokonaan pois. Ohjaajalta jo kuulin, että valinta ottaa laulut mukaan, ja vieläpä uudelleen sävellettynä, on herättänyt jo usealla suunnalla vastustusta. Siis piireissä jotka eivät ole meidän projektissa mitenkään mukana. Paineet ovat sanalla sanoen kovat - tai niin ainakin luulisi.
Harjoitukset ovat pyörähtäneet käyntiin, täytyy sanoa että työryhmä on vähintäänkin innoissaan musiikista, jota olen säveltänyt. Rakentavaa ja erityisesti kannustavaa palautetta tulee koko ajan. Ohjaajan kanssa työskenteleminen lähti käyntiin loppujen lopuksi hyvin, ja tuntuu, että saamme koko ajan helpommin toistemme ajatuksista kiinni. Ohjaajan ja säveltäjän yhteisymmärryksen tärkeys korostuu, koska arvottomien tulkinta on uusi ja nuorekas. Ohjaajan visio on siis kaiken A ja O, ja tätä visiota myös musiikin tulee mukailla.
Ensimmäisestä harjoituksesta asti mieleeni on kirkastunut ajatus, että näin kokeneen ja taitavan tekijäkaartin kanssa ei kannata mennä sieltä, missä aita on jo kaadettu. Koska laulajat ovat lahjakkaita, on parempi antaa heille haasteita. En halua säveltää musiikkia, mikä kuulostaa tyypilliseltä kesäteatterimusiikilta. Kuulustaa ylimieliseltä, mutta vakuutan nöyrästi näin ajattelevani.
Teatteri Arvottomat on valinnut rohkean tavan tehdä teatteria. Heille riskinotto ei ole vierasta. Jussi Kylätaskun runojen teksti on paikoin aika modernia. Siksi olen valinnut tyyliksi musiikin, joka ei vain viihdytä, vaan saan yleisön myös todella kuuntelemaan.
Chydeniuksen jalanjäljillä
Alusta asti oli selvää, että Teatteri Arvottomat ottaa riskin tilatessaan kokonaan uudet sävellykset Runar ja Kyllikki -näytelmään. Kyseisen teoksen musiikit on säveltänyt aikaisemmin Kai Chydenius, eikä näytelmän esitystraditioissa ole mitenkään poikkeuksellista, että laulut olisi jätetty kokonaan pois. Ohjaajalta jo kuulin, että valinta ottaa laulut mukaan, ja vieläpä uudelleen sävellettynä, on herättänyt jo usealla suunnalla vastustusta. Siis piireissä jotka eivät ole meidän projektissa mitenkään mukana. Paineet ovat sanalla sanoen kovat - tai niin ainakin luulisi.
Harjoitukset ovat pyörähtäneet käyntiin, täytyy sanoa että työryhmä on vähintäänkin innoissaan musiikista, jota olen säveltänyt. Rakentavaa ja erityisesti kannustavaa palautetta tulee koko ajan. Ohjaajan kanssa työskenteleminen lähti käyntiin loppujen lopuksi hyvin, ja tuntuu, että saamme koko ajan helpommin toistemme ajatuksista kiinni. Ohjaajan ja säveltäjän yhteisymmärryksen tärkeys korostuu, koska arvottomien tulkinta on uusi ja nuorekas. Ohjaajan visio on siis kaiken A ja O, ja tätä visiota myös musiikin tulee mukailla.
Ensimmäisestä harjoituksesta asti mieleeni on kirkastunut ajatus, että näin kokeneen ja taitavan tekijäkaartin kanssa ei kannata mennä sieltä, missä aita on jo kaadettu. Koska laulajat ovat lahjakkaita, on parempi antaa heille haasteita. En halua säveltää musiikkia, mikä kuulostaa tyypilliseltä kesäteatterimusiikilta. Kuulustaa ylimieliseltä, mutta vakuutan nöyrästi näin ajattelevani.
Teatteri Arvottomat on valinnut rohkean tavan tehdä teatteria. Heille riskinotto ei ole vierasta. Jussi Kylätaskun runojen teksti on paikoin aika modernia. Siksi olen valinnut tyyliksi musiikin, joka ei vain viihdytä, vaan saan yleisön myös todella kuuntelemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)