Sade pakotti käymään näytelmän syvintä mentaalisesti lävitse. Ensi-illan ollessa neljän viikon päässä paluu yksinomaan päänsisäisiin harjoituksiin oli kuin taivaan lahja. Runaristakin tuntui löytyvän enstistä vaikuttavimpia luontenpiirteitä. Tämän jälkeen on varsin uljas olo astella jälleen myös roolin fyysiseen tasoon.
P.S. Nautimme eilen ohjaajan kanssa ansaitusti skumpat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti